Curacao, Karibia, – 2.-14.3.2008
Bangkok-Bali-Komodo – 21.7.-18.8.2007
Thaimaa – Similan 8.-12.2.2007
Malesia –
Kuala Lumpur, Pulau Perhentian, Kota Kinabalu, Kinarut, Kapalai & Sipadan 21.7. - 18.8. 2006
Indonesia – Bali ja Raja Ampat 31.7.-23.8.2005
Vietnam – HCMC, Muine, Vung Tau - maaliskuu 2005
Indonesia – Manado, Pohjois-Sulawesi - elokuu 2004
USA – Florida, Key Largo 22.3.2004
Malesia – Sipadan 5.-10.8.2003
Espanja – Gran Canaria, Las Palmas 26.12.2002
Indonesia – Komodo liveaboard 4.-9.7.2002
Indonesia – Alor liveaboard ja Maumere 6.-18.8.2001
Dominikaaninen tasavalta 12.-15.3.2001
Egypti – Sharm El Sheik 7.-11.3.2000
Malesia – Pulau Perhentian, Pulau Redang 30.7.-25.8.1999
Thaimaa – Ko Phi Phi 5.-18.7.1997
Malesia – Pulau Tioman 28.-30.6.1997
Israel – Eilat 31.1.-5.2.1997
Jos suomalaisten lomaparatiisi on tätä nykyä Thaimaa, niin hollantilaisille se taitaa olla Curacao. Lentäviä hollantilaisia menee useampi konelastillinen päivässä pienelle Curacaon saarelle. Yhdeksän tuntia ja puukengät vaihtuvat varvastossuihin.
Curacao on tuulinen ja karuhko maisemiltaan. Luonnonrannat ovat pieniä ja rantoja onkin laajennettu muin keinoin. Vedet ovat kauniin sinisiä, kirkkaita ja puhtaita. Saari elää turismista ja Venezuelan öljynjalostuksesta.
Maaliskuussa sää oli miellyttävä. Puolipilviset päivät toivat helpotusta helposti polttavaan paahteeseen ja illat olivat lämpimiä. Merivesi oli noin 26-27 asteista.
Ilmapiiri on sekoitus länsieurooppaa ja pohjois-amerikkaa. Hintatasokin on lähellä Suomen hintatasoa. Ruokaa löytyy hyvästä erinomaiseen. Mambo Clubin perjantai- ja lauantai-iltaisin tarjottavassa Fish Marketissa voit nauttia elämäsi kala-aterian! Samaan rantaravintolaan paikalliset ja turistit kerääntyvät viikonloppuna tanssimaan aamunkoittoon.
Rantabulevardeja, turistikauppojen jonoa ja turistiravintoloiden kirjoa ei Curacaolta löydä. Hotellit sijaitsevat pienten rantojen pienissä keskittymissä. Matkaa muualle on liikaa jalan taitettavaksi. Auto onkin näppärä väline sekä saareen tutustumiseen, ostosten tekoon että ravintoloissa käymiseen. Saaren käy näppärästi läpi kahdessa päivässä: mielenkiintoisin nähtävyys oli mielestämme Hato Caves.
Sukelluskohteita Curacaolla on paljon. Joillain hotelleilla on ns. house reef, myös Lions Dive and Beach hotellissa, jossa majailimme. Paremmat kohteet ovat kuitenkin lyhyen venematkan päässä.
Vedet ovat kohtuullisen kirkkaat, näkyvyyttä sukelluksilla oli parhaillaan noin 20 metriä. Koralli näytti terveeltä, tosin Karibialla koralli on erilaista, ei yhtä laajaa väripalettia kuin Aasiassa. Mureenoja, rapuja, lobstereita, kilpikonnia ja barracudia. Siinä paras anti jota näimme. Delfiinejäkin oli vastassa sukelluskohteeseen tullessamme, mutta veteen päästyämme ne olivat jo puikkelehtineet muualle.
Curacaoa voi suositella lämpimästi rantaelämästä, rentoutumisesta ja sukeltamisesta pitäville pariskunnille. Sinkuille kohde voi olla liian rauhallinen!
Taina Mecklin
Talvilomamme suuntautui tällä kertaa Phuketiin, josta löytyy riittävästi erilaista puuhaa kahdelle viikolle.
Aluksi olimme pari yötä lapsiperheiden suosimalla rauhallisella ja hämmentävästi hieman Kanariankin kohteita muistuttavalla Kata Beachillä. Mitään kovin alkuperäistä Thaimaalaista menoa tuolta rannalta saattaa olla vaikea löytää, mutta mukavan leppeä lomanaloituskohdehan se oli.
Seuraavaksi suuntasimmekin jo sukellusreissulle. Chalong Sea Sportilta olimme sähköpostitse varanneet 4 yön ja 5 päivän reissun Similaneille. Meidän noudettiin hotellilta illalla klo 18 aikaan ja vene lähti pari tunnin päästä matkalle kohti Similaneita. Sukellusta oli suunniteltu neljä kappaletta kunakin neljänä päivänä. Vene oli kohtuullisen mukava näin lyhyelle matkalle, pidemmälle reissulle olisi ehkä kaivannut jo omaa suihkua ja vessaa sekä ilmastointia.
Henkilökuntana oli neljä thaimaalaista (kapteeni, kokki ja kaksi venemiestä) sekä poikkeuksellisesti kolme suomalaista dive masteria. Kaikki asiakkaat (10 kpl) olivat suomalaisia. Ruoka oli loistavaa ja juomia riitti. Juhlistimme yhtenä iltana erään osallistujan syntymäpäivää kakun ja kuohuviinin voimalla, mikä oli mukava lisä muutenkin hauskaan matkaan.
Similaneilla näkyvyys ei ollut huikaiseva, enimmäkseen 15 metrin hujakoilla, mutta toisaalta runsaampi planktonimäärä takasi upeiden mantojen kohtaamisia. Parhaat sukellukset teimme Koh Bonilla, missä mantoja vilisti ohi ja yli sukellusten aikana. Veden lämpötila oli 26-28 asteen välimaastossa.
Kuuluisalla Richelieu Rockilla teimme vain yhden sukelluksen. Richelieu Rock vaikutti hienolta paikalta...kunhan sukeltajia olisi vähemmän ja virtaukset suotuisia. Sukelluksen jälkeen jouduimme muuttamaan matkasuunnitelmaa ja suuntaamaan takaisin päin. Yksi asiakkaista oli kärsinyt huonosta olosta ja hänet piti saada painekammiohoitoon. Homma hoitui hienosti ja asiakas sai tarvitsemansa avun hieman yllättävään tilanteeseen, syvyydet ja sukellusajat kun olivat täysin turvallisissa rajoissa. Kaikkea voi sattua.
Muista sukelluskohteista mieleenpainuvia olivat myös jylhät kallio- ja korallimuodostelmat Christmas Piont ja Deep Six sukelluskohteissa. Hienoja kuvauspaikkoja läpiuinteineen. Haita ja kilpikonnia oli harvassa: ehkä alue on niille jo liian vilkas liikenteeltään. Mureenoja, rauskuja, lion fishejä, triggereitä yms. tavanomaisia riuttakaloja oli kohtalaisen paljon. Merikäärmeitä, scorpion ja stone fishejä näkyi myös.
Similaneilta löytyi myös hienoja hiekkarantoja, jonne innokkaimmat voivat jäädä telttailemaan. Joitain mökkejäkin oli rannoille rakenteilla. Similan on hieno kohde ja ennen kaikkea helposti saavutettavissa. Jonain talvena otetaan uudestaan ja ehkä hieman pidemmänkin kaavan kautta. Valashaikin jäi vielä näkemättä...
Loppuloma sujui rentoutumisen, hyvän ruuan ja iltaelämän parissa Phuketin Patong Beachillä. Yövyimme Patong Bay Garden Resortissa, joka on rannalla ja hyvin keskeisellä paikalla lähellä kuuluisaa Bangla Roadia. Olemme olleet Patong Bayllä aiemminkon 90-luvun lopulla. Meno on muuttunut ja siistiytynyt sellaiseksi, että pariskunnat ovat jo normaali näky Baglan kapakoissa. Tyttöbaarit ja transut ovat matkailunähtävyys siinä missä thainyrkkeilykin. Viikon aikana söimme lähinnä herkullisia mereneläviä thaimaalaisissa tai japanilaisissa ravintoloissa. Tiger prawnsit olivat houkuttelevimpia, noin 180-190 bahtia eli noin 4 euroa/kg. Nam!
Taina Mecklin
Bangkok 21.-23.7.2007
Uusi Bangkokin lentokenttä on avara, mutta maahantuloviranomaisten käsittelyyn pääsyä saattaa joutua odottamaan tovin. Tällä kertaa majoituimme kiinalais-kaupunginosassa sijaitsevaan Sanghai Inn -nimiseen pieneen ja moderniin hotelliin. Ympäröivillä kaduilla on tarjolla mielinmäärin kiinalaista ruokaa, haineväkeitosta (ei saa syödä!) dim sumiin ja Pekingin ankkaan. Katuruokapaikkoja on iltaisin vierivieressä ja kulkiessaan saa varoa kiehuvia patoja ja kaasupolttimoja. Ruoka on erinomaista.
Grand Palace, kuninkaan linna, on lyhyen taksimatkan päässä. Kiehtova paikka, mutta auringon paistaessa lähes sietämättömän kuuma, varsinkin kun kunnioituksesta kunigasta kohtaan on syytä verhota itsensä pitkillä housuilla.
Paluumatkalla vietimme yhden yön Novotel lentokenttähotellissa. Hyvä ja laadukas levähdyspaikka yhdeksi yöksi.
Indonesia 23.7.-17.8.2007
Koska olemme olleet Balilla melkoisen monta kertaa, halusimme tutustua rantoihin ja kyliin joissa emme vielä ole vierailleet. Ensin suuntasimme viikoksi Seminyakiin, joka on riehakkaasta Kutasta pohjoiseen, rauhallinen, vähän vanhemmille tai varakkaammille suunnattu rantakohde. Paljon villoja ja hienoja hotelleja. Itse olimme Resort Seminyakissa ja Villa Heliconiassa, molempia voi suositella lämpimästi. Hyviä ravintoloita, mm. japanilaisia, italialaisia ja kreikkalaisia! Iltaelämää kannattaa edelleen hakea Kutasta, tosin Seminyakin chillausmestana Ku De Ta on myös kokemisen arvoinen. Ranta on surffaajien suosiossa isojen aaltojen vuoksi – lapsille tai uimiseen soveltuva.
Komodo
Kolmas kerta Komodolla Gran Komodo Toursin liviksellä. Matka alkoi Balilta lentoyhtiöiden mustalla listalla komeilevalla Merpatilla Bimaan, siitä kaksi tuntia vuorten yli minibussilla Sapeen, josta laivaan (Nusa Tara alias Komodo Plus) ja kokka kohti Komodoa. Nusa Tara on pieni, maksimissaan kuuden asiakkaan (3 ilmastoitua, kylpyhuoneellista hyttiä) perinteinen indonesialainen puualus. Ihan OK viikon reissulle, tosin mitoituksiltaan hyvin kapea.
Kesällä Komodon eteläosat ovat hyvin tuulisia ja vesi kylmää, jos 23-25 astetta nyt on kovin kylmää! Mutta tuulesta johtuen pienellä aluksella sinne ei juuri ole asiaa ja sukeltaminen keskittyi keski- ja pohjois-Komodoon. Yhtenä tyynenä aamuna onnistuimme suuntaamaan etelämmäksi Manta Ray Alley:hin. Mahtava sukellus 6-8 Mantan kanssa!
Sukelluskohteet Komodolla ovat melko samantyyppisiä: iso kallio keskellä merta merivirtojen ryöpytyksessä. Mm. Current city, Chrystal Rock, Castle Rock ja GPS point. Paikoissa on aina jonkin verran virtausta, jos ei ole, niin ei ole myöskään paljon nähtävää! Näimme esimerkiksi Castle Rockissa joukon grey sharkeja saalistamassa aamupalaa ja delfiinejä epäilemättä samoissa puuhissa.
Komodoa voi suositella vähän kokeneemmille sukeltajille. Ei kannata kuitenkaan odottaa joka sukelluksella huikeita elämyksiä. Esim. kilpikonnia ja barracudoja on alueella enää aika vähän vaikka luonnonsuojelualueesta puhutaankin. Myös pikkumatskun ihailijoille löytyy leaf fishejä, nudeja ja pygmi seahorseja. Yösukelluksilla parasta tavaraa olivat valtavat spanish dancerit ja erisorttiset ravut.
5 1/2 sukelluspäivää ja 7 yötä laivalla maksoi noin 900 euroa. Divemasterina meillä oli jo muilta retkiltämme tuttu Anton. Ruoka laivalla oli hyvää: fifty-fifty kalaa ja kanaa/nautaa ja sitä oli riittävästi (aamupala, lounas, välipala, illallinen). Toivomuksesta kokki väänsi menua myös tulisempaan suuntaan.
Bali
Takaisin Balilla ja suuntana Tanjung Benoa, Nusa Duasta pohjoiseen sijaitseva niemi. Tämäkin oli niitä rauhallisia lomakohteita, eli yöelämää ei kannata Tanjung Benoasta etsiä. Kind Villa Bintang oli hyvätasoinen ja kohtuuhintainen hotelli, isolla uima-altaalla ja aivan meren rannassa. Vesiurheilua on tarjolla jeteistä, riippuliitoon ja kummalliseen kumipatjalla moottoriveneen perässä lennättelyyn. Japanilainen ravintola pääkadun varrella oli erinomainen. Nusa Dua, jonne teimme päiväretken, vaikuttaa sen sijaan oudolta paikalta. Uusi ostoskeskus oli kliininen ja turvatarkastuksineen elottoman oloinen. En valitsisi Nusa Duaa missään nimessä Balin kohteeksi. Niin ja väkevät alkoholit kannattaa hankkia lentokentältä – jos tarvitsee täydennystä niin K-marketit kyllä myyvät jos osaat pyytää mutta hyllyillä näitä tuotteita ei Balilla enää ole!
Nusa Lembongan
Balilta itään sijaitsee kolmen saaren rypäs. Vietimme Nusa Lembonganilla neljä yötä. Coconuts Beach Resortin pyöreäpohjaiset mökit nousivat rinnettä ylös melkoisen matkan. Ilmastoidut mökit olivat varattu joten olimme mökissä, jossa oli ns. luonnollinen ilmastointi ja fanit. Mökissä ei siis ollut ikkunoita vaan koko mökin korkuiset ikkuna-aukot, joista oli mahtavat näköalat alas lahdenpoukamaan jossa parveili veneitä ja merilevän viljelijöitä. Lembonganilla on myös paljon villoja vaativaampaan makuun.
Yhtenä päivänä kävimme sukeltamassa Bali Hai nimisen firman kautta. 85 USD:tä per kaksi sukellusta. Eka kohde oli Nusa Penidan eteläosassa sijaitseva Mantojen puhdistusasema. Vesi oli melko kylmää 23-24 astetta ja näkyvyys n. 10 metriä. Mutta mikä parasta mantoja parveili lähettyvillä lähes koko sukelluksen ajan.
Taina Mecklin
Kuala Lumpur, Pulau Perhentian, Kota Kinabalu, Kinarut, Kapalai & Sipadan
Kuala Lumpur
Kun korkeat pilvenpiirtäjät, Menara Tower ja Petronas Towers alkavat hahmottua horisonttiin, olet lähestymässä Kuala Lumpuria. Kansainväliseltä lentokentältä (KLIA) on itse kaupungin keskustaan matkaa noin tunti. Viivyimme KL:ssä (Malesiassa rakastetaan lyhenteitä!) kaikkiaan noin viikon.
Hotellivalintamme osui nappiin. Radius International on riittävän hyvätasoinen ja aivan vilkkaan keskustan sydämmessä. Premium-huone maksoi noin 45 euroa yö sisältäen aamiaisen, kolme drinkkiä ja naposteltavaa iltaisin, päivän lehden ja tunnin ilmaista netinkäyttöaikaa. Premium-huoneet olivat 15.-18. kerroksissa, joista oli hyvä näköala kaupunkiin. Meidän saapuessa sattui vielä ilotulitus kuin toivottamaan tervetulleeksi! Golden Triangel –alueella on lukuisa joukko muitakin samantasoisia hotelleja, mutta jos matkustat sesonkiaikaan esim. elokuussa, varaukset kannattaa hoitaa etukäteen.
Kuala Lumpurissa riittää näkemistä ja tekemistä. Ostoskeskuksia on vieri vieressä, elo-syyskuussa näytti olevan alesesonki. Menara Towerista kannattaa kirkkaalla säällä (aika usein oli sumuista) käydä katsomassa miltä kaupunkin näyttää noin 300 metrin korkeudella olevalta näköalatasanteelta. Itse torni on 420 metriä korkea ja rakennettu lähes 100 metriä meren pinnan yläpuolelle. Petronas Towers on myös vaikuttavan näköinen rakennelma. Jos olet kiinnostunut eläin- ja kasvikunnasta on KL:ssä paljon nähtävää. Itse kävimme Aquariumissa (Petronas Towers:n lähellä) ja eläintarhassa, mutta kaupungissa on myös lukuisia puistoalueita, joissa voi bongata lintuja, perhosia ja kukkia. Vauhdin hurmaa voi kokeilla Times Square ostoskeskuksen sisälle rakennetussa huvipuistossa.
KL:ssä löytyy ruokaa ja ravintolaa joka lähtöön. Aasiassa kannattaa mielestäni pysytellä Aasialaisessa ruuassa: japanilaista, vietnamilaista, korealaista, thaimaalaista ja tietenkin kiinalaista keittiötä löytyy keskustan alueelta runsaasti. Hotellimme läheisyydessä oli ravintolakatu, jossa oli sekä hawker-tyyppistä halpaa ulkoruokintaa että ravintolantapaista kiinalaista keittiötä, jotka tuntuivat erikoistuneen etenkin mereneläviin.
Malesiassa kannattaa matkustaa lentäen, sillä autokyyti on usein hermoja raastavaa: edelläajavista kun täytyy päästä ohi hinnalla millä hyvänsä. Lentäminen on myös halpaa Air Asian tultua markkinoille. Air Asia lentää LCCT:stä (low cost carrier terminal). Lentolipun hinta saattaa olla naurettavan halpa, 2-40 euroa kohteesta ja tarjouksesta riippuen, mutta päälle tulevat lentokenttäverot. Kannattaa myös huomata että Air Asia sallii vain 15 kg matkatavaraa normaalin 20 kg sijasta, ja lisämaksuista voi kertyä melko paljon. Lisämaksu riippui reitin pituudesta ja oli noin 2-3 euroa per kilo.
Pulau Perhentian 27.7.-1.8.2006
Perhentianeille pääsee melko helposti lentämällä Kota Bharuun, siitä taksilla Kuala Besutiin ja sitten pikaveneellä saarille. Varasimme majoituksen etukäteen, jolloin meitä oltiin vastassa lentokentällä ja kuljetukset oli järjestetty, mutta moni menee vielä ilman varauksiakin (onnistuu jos paikalla ja mökin tasolla ei ole niin väliä).
Perhentian Besar ja Kecil ovat olleet eurooppalaisten reppumatkaajien suosiossa ainakin 90-luvulta lähtien. Olimme viimeksi Kecilillä vuonna 1999. Siihen nähden näytti majoitusta tulleen lisää. Olimme nyt Besarilla, Flora Bay Resortissa, pitkällä hiekkarannalla, jolla oli noin 4-5 mökkiresorttia ja yksi hotelli. Kiva paikka rentoutua, mutta mitään varsinaista tekemistä sukeltamisen ohella ei saarella ole. Sukeltaminenkaan ei ole ihan parasta mitä Malesia voi tarjota, mutta paikka on hyvä jos aiot aloittaa harrastuksen ja käydä kursseja. Kannattaa huomata että Besar on muslimipainotteisempi paikka, eli olutta voi olla vaikea löytää (meidän rannalla oli yksi baari joka myi olutta, sitäkin piti välillä vähän piilotella ja juoda salaa). Kecilillä meno on vapaampaa, varsinainen bailuranta lienee edelleen Long Beach. Majoitusta löytyy 10-35 euron hintaan, näytti jossain olevan luksustakin 75-100 eurolla. Ruoka-annokset olivat 1-2 euron luokkaa eli edullisia! Olut maksoi vajaa 2 euroa (8-9RM).
Kota Kinabalu & Kinarut, Sabah
KK eli Kota Kinabalu ei ehkä kaupunkina ole kaikkein viehättävin, mutta suurin osa Sabahin (Borneon Malesian hallussa oleva osa) lennoista kulkee sen kautta. Kaupungista löytyy ihan hyviä hotelleja (esim. Promenade), mutta lähistöllä on myös resortteja, joissa voi itseään hemmotella. Hotellimme vieressä sattui olemaan erinomainen tyypillinen kalaravintola, jossa illallinen valittiin akvaarioissa näytillä olleista erilaisista merenelävistä. Herkullista mutta ei kovin halpaa.
Kapalailta tultuamme olimme viisi yötä Kinarutin kylässä sijaitsevassa australialaisten pitämässä pikkuresortissa (Langkah Syabas). Mökit olivat OK ja ruoka ravintolassa hyvää. Valitettavasti sää ei aivan suosinut: pari päivää oli aika sateista ja myrskyn vuoksi hiekkaranta oli siivottomassa kunnossa. Uima-altaalla olimme parina päivänä. Jostain syystä resortissa on ponitalli ja lampaita – ehkä lapsivieraita viihdyttämässä. Koska Kinarut on hyvin lähellä KK:tä, sopii se mainiosti niille jotka haluavat nähdä Borneota ja tehdä retkiä, resortissa on myös oma matkatoimisto.
Kapalai & Sipadan, Sabah 4.-9.8.2006
Täytyy heti sanoa että Kapalaille ei kannata lähteä ellei sukella eikä myöskään ilman jonkinlaista kokemusta sukeltamisesta, ja varaukset tehdään etukäteen. Kapalai on veden päälle rakennettu resortti lähellä kuuluisaa Sipadanin saarta. Paikalle pääsee lentämällä Tawauhin (suoraan KL:stä tai KK:n kautta), sieltä porukka kuljetetaan Sempornaan (noin tunnin automatka), josta matka jatkuu veneellä Kapalaille (45 min). Mabul on toinen vastaava kohde lähellä Kapalaita.
Sipadan-Kapalai Resort on hyvätasoinen, miellyttävä ja tehokkaasti hoidettu paikka. Mökit ovat isoja (40-50 neliötä), niissä on hyvinvarustellut kylpyhuoneet ja isot terassit merelle päin. Dive shopissa on vuokravarusteita, mutta useimmat käyttävät omia kamojaan. Sukeltamisesta lisää
sukellusloki
–osiossa. Viivyimme täällä 5 yötä, joka oli ihan riittävä aika, tosin Kapalain ja Mabulin alueella on lukuisia kohteita, jotka jäivät vielä käymättä. Täysihoitoineen, kuljetuksineen ja sukelluksineen 5 yötä ja 6 päivää maksoi noin 750 euroa. Armeijalla on pieni tukikohta Kapalailla, soltut siis kävelevät aseet olalla vartioon ja takaisin, osassa mökeistä on myös summeri hätätilanteita varten...turvallinen olo siis!
Elokuu osoittautui melko tuuliseksi eikä ihan parhaaksi sukelluskaudeksi. Sipadanin kohteista vain puolet oli käytössä. Muutamana yönä oli ihan kunnon sade ja ukkonen ja tuuli huojutteli mökin rakenteita. Silti resortti oli aivan täyteen buukattu ja Sipadanin pienellä rantakaistaleella sukellusten välillä oli väkeä ihan riittävästi. Saa nähdä rakennetaanko Sipadanille enää majoitustiloja (nyt osa oli purettu, osassa armeijan toimintaa) matkailijoille. Pieni osa saaren korallista tuhoutui heinäkuussa kun betonia yms. rakennustarviketta kuljettanut lautta ajautui Sipadanille. Rakennusprojekti pysäytettiin ja lehdissä kirjoitettiin että jatkossa mietitään ekologisempia vaihtoehtoja
Taina Mecklin
Matkaamme ei tällä kertaa
liittynyt sukeltamista! Vietnam ei ole kaikkein paras
paikka dyykata, vaikka mahdollista sekin on etenkin Nha
Trangin lähistöllä. Olimme kuitenkin etelämpänä, jossa
Mekong-delta-alue tekee näkyvyydestä heikon ja rannikko
on täysin avoin meren tyrskyille.
Kiersimme kahdessa viikossa reitin Ho Chi Minh City -
Muine Beach - Vung Tau - HCMC. Välimatkat liikuimme
vuokra-autolla (sis. kuski) ja kantosiipialuksella.
Vietnam vaikuttaa Thaimaalta noin 15 vuotta sitten.
Turismi on nyt alkamaisillaan toden teolla. Käymissämme
paikoissa kaikki palvelut olivat hyvin saatavilla,
mutta voin kuvitella että maaseudulla turistia vielä
tuijotetaan. Liikenne tuntuu siihen tottumattomalta
kaottiselta, ja mopoa ja pyörää liikkuu HCMC:n kaduilla
yhtenäisenä massana. Reaktionopeus ja kylmäpäisyys ovat
valttia.
Palvelu on suomalaisittain ihan ystävällistä (vaikkei
yllä Thaimaan ja Balin tasolle). Ruoka on hyvää, ei
kovin tulista, mutta yrttejä käytetään sitäkin enemmän
antamaan makua. Ja katkaravut ym. merenelävät ovat
edullisia. Lounas kahdelle juomineen maksoi noin 10
USD, illallinen paikan tasosta riippuen 15-25 USD.
Hyvässä hotellissa (4 tähteä) yöpyy 50 USD/huone.
Paras matkustusaika lienee helmikuu-huhtikuu, jolloin
on varmaa auringonpaistetta eikä tukahduttavan kuumaa.
Tuomisiksi löytyy käsityöesineitä, kenkiä, laukkuja,
vaatteita ja kankaita.
Hyvä reissu, käydään varmaan vielä uudestaankin!
Taina Mecklin
Kesälomamme suuntautui kolme vuoden tauon jälkeen tutulle Balille sekä tuntemattomaan Irian Jayaan, joka on Indonesian osa Papuan saaresta. Lensimme Singapore Airlinesilla ja paluumatkalla pysähdyimme Singaporeen ostoksille ja syömään hyvin. Lentämistä matkaan sisältyi riittävästi, sillä Papua ei ole ihan helppojen yhteyksien päässä. Käytimme sinne menemiseen ja pois pääsemiseen kolmea eri lentoyhtiötä.
Balilla vietimme mennen tullen muutaman yön Sanurissa, joka on Kutaa rauhallisempi ja mielyttävämpi vaihtoehto hyvine hotelleineen ja ravintoloineen. Sanurin rantaa on kunnostettu ja levennetty. Turisteja tuntui olevan reilusti vähemmän kuin kolme vuotta sitten ennen Kutassa tehtyä terrori-iskua ja monia ranta-alueen hotelleja oli laitettu kiinni.
Yksi viikko lomastamme vierähti mukavasti Pohjois-Balilla, Menjanganin luonnonsuojelualueen läheisyydessä olevalla ranta-/hotellialueella Pemuteranissa. Olimme Pondok Sari nimisessä resortissa, jonka yhteydessä oli kätevästi sukelluskeskus, mutta myös viereiset Taman Sari ja Taman Selini vaikuttivat viihtyisiltä.
Hotellin rannan korallit olivat kärsineet ilmastomuutoksista ja korallia ja kaloja oli niukalti. Paikalle oli kuitenkin asennettu lievästi sähköistettyjä keinokoralleja, jotka nopeuttavat varsinaisen korallin kasvua.
Menjanganin luonnonsuojelualueelle teimme veneellä kahden sukelluksen päiväretken. Sukellukset olivat hyviä. Koralli oli runsasta ja hyväkuntoista ja kalojakin oli paljon mm. Kesyjä spade fishejä, mureenoja ja muita tyypillisiä koralliriuttojen asukkeja. Yhtenä päivänä kävimme vähän kauempana noin puolen tunnin automatkan päässä Secret Bay nimisessä lahdelmassa. Sitä mainostetaan Balin parhaana muck-dive paikka, ja ihan hyvä se olikin. Näimme esimerkiksi merihevosia, mustekaloja (sepia), frog-fishejä, pipefishejä ja scorpion fishejä. Vesi oli hieman kylmempää kuin muualla, noin 25 asteista (muutoin 28-29 astetta). En sanoisi paikkaa ihan Lembehin tai Manadon Popon veroiseksi, koska pohjassa uiskentelee aika lailla myös roskaa, mutta suositeltava paikka vaihteluksi Menjanganilla sukeltelulle.
Teimme Balilla viisi sukellusta, jotka maksoivat yhteensä noin 150 euroa per nuppi. Werner Laut sukelluskeskus oli hyvätasoinen, sveitsiläisjohtoinen, tosin varmasti vähän kalliimpi kuin paikallisvetoiset yritykset, joita niitäkin oli Pemuteranissa tarjolla.
Varsinainen sukelluskohteemme oli kuitenkin Raja Ampat, Irian Jayan (Papuan) luoteisosassa. Vietimme siellä 10 yötä (10.-20.8.) tutun Grand Komodon risteilyllä. Laiva oli meille uusi tuttavuus, Putri Papua (Papuan prinsessa). Kuten muutkin ko. firman alukset se oli perinteisestä Indonesialaisaluksesta uudistettu sukellusristeilyalukseksi. Hyttejä oli viisi, kaikissa ilmastointi ja oma vessa suihkulla.
Samana iltana kun saavuttiin tehtiin eka yödyykki lähellä Sorongia. Sitten matka jatkui yli yön paremmille sukelluskohteille. Nukkuminen jäi vähiin ja se kostautui seuraavana päivänä niin ettemme jaksaneet tehdä kolmen päiväsukelluksen jälkeen yösukellusta.
Liveboardilla päivärytmi oli seuraava: klo 6:30 herätys aamukahvi ja sitten aamusukellus klo 7:30. Sen jälkeen aamainen, vähän rentoutumista aurinkokannella ja sitten klo 11:00 sukellus. Lounas ja taas rentoutumista. Klo 15:00 päivän kolmas sukellus, välipalaa ja rentoutumista ennen klo 19:00 yösukellusta. Sitten noin klo 20:30 illallinen, ja parit kylmät Bintangit. Päivän aktiviteettien jälkeen uni tulikin helposti klo 22-23 välillä. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan!
Liveboardilla oli lisäksemme puolalaisenglantilainen pariskunta sekä 5 italialaista, eli kaikki hytit olivat käytössä. Tilaa riitti silti ihan hyvin niin aluksella kuin sukeltaessakin. Menimme yleensä kahdessa ryhmässä eikä muita sukellusporukoita saiteilla ollut. Aluksessa oli 3 divemasteria, päätyyppinä Weka, sekä Peter ja paikallinen Noak sekä riittävästi muuta miehistöä pitämään meistä hyvää huolta.
Sukellukset olivat paria poikkeusta lukuunottamatta vähäisessä virtauksessa eli pikkuelukoiden (mm. nudibranches, pygmi seahorses, juvenile file fish, spider crabs, orangutan crabs) tarkasteluun ja kuvaamiseen sopivia. Parissa paikassa mentiin suhteellisen kovassakin virrassa, ja silloin nähtiin barracudia, tonnikaloja, trevalley-parvia, bumpheadejä jne. Haita ja kilpikonnia näkyi harvoin taisivat olla paikallisten ruokalistaherkkuja. Sen sijaan rauhallinen ja erikoisen näköinen Wobbegong hai oli melko yleinen näky.
Parhaita kohteita olivat Chango, jossa kallio-onkaloita, paljon isoa kalaa ja kova virtaus, Chis reef ja Barracuda point, joissa myös paljon kalaa ja hyvät korallit. Reitin varrella oli myös Manta point, paikka jonne Mantat tulevat ruokailemaan ja puhdistautumaan. Paras aika nähdä Mantoja isoissa laumoissa olisi helmi-maaliskuu, mutta nytkin näimme muutamia Mantoja ko. askareissaan.
Liveabordiksi Grand Komodon paketti 9 päivää ja 10 yötä oli kohtuullisen edullinen (1800 USD), toki siihen tulee päälle vielä lennot (n. 400 USD). Kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Sukeltaminen oli monipuolista, turvallisuudesta ja varusteista pidettiin hyvää huolta. Balilaiskokki Adgin ruoka oli erittäin maittavaa ja sisälsi paljon kalaa, miehistön itsensä pyytämääkin eli varsin tuoretta!
Taina Mecklin
Olimme maaliskuussa 2004 vajaan kahden viikon lomalla Floridassa, ja kiertelimme autolla Orlandon ja Key Westin välillä. Yhtenä päivänä kokeilimme miltä Floridan merielämä näyttää.
Key Largon kohteet joissa kävimme olivat tosi matalia, noin 10-13 metriä. Toinen oli hylky toisen maailmansodan ajoilta ja toinen "Lobster hole". Lobstereita tai pikemminkin langustineja olikin muutamia, samoin barracudia ja rapuja.
Hieman turhauttavaa oli että sukellusaika oli rajoitettu 45 minuuttiin, noin matalalla kun olisi voinut viettää tuplasti aikaa. Näkyvyys oli ihan hyvä, noin 20 metriä, ja vesikin siedettävää 3 mm puvulle, 26 astetta. Ihan OK, mutta ei pakko palata tuonne sukeltamaan! Muuten Floridassa on paljon nähtävää ja autolla mukava ajella ympäriinsä - joten kenties palamme sinnekin vielä.
Taina Mecklin
Täytyy myöntää, olin aluksi
hieman skeptinen kesälomakohteemme suhteen. Sipadanin,
Komodon ja Alorin jälkeen, tuntuisiko suomalaistenkin
suosiossa ollut Manado miltään? Kohdevalintaa saattoi
kuitenkin perustella sillä, että olimme juuri
hankkineet videokameran ja sille vesitiiviin boksin
matalat ja helpot kohteet ehkä auttaisivat keskittymään
kuvaamisen opetteluun.
Jouduin yllättymään, positiivisesti. Vaikka Manadon
sukelluskohteet eivät ole niitä vaativimpia, oli
nähtävää yllin kyllin. Heikot virtaukset vaikuttivat
siihen ettei suurta kalaa ollut kovinkaan paljon, mutta
kaikkea pientä sitäkin enemmän.
Näimme paljon sellaista mihin emme ole koskaan ennen
törmänneet. Nudibranchien kirjo oli valtaisa.
Frogfishejä ja Stonefishejä näimme lähes joka
sukelluksella ja aina erilaisia. Mandarinfish ja Ghost
pipefishit löysivät ensikertaa logibookeihimme. Myös
merihevosia löytyi, jopa pienenpieniä Pygmi seahorseja,
joita vain harjaantunut silmä pystyy korallin seasta
erottamaan. Ja olihan niitä tuttuja kilpikonnia,
riuttahaita, tonnikaloja ja barracudiakin jonkin
verran, sekä muutama ylväs ja yksinäinen Napoleon fish.
Manadon luonnonpuiston lisäksi itärannikolla oleva
Lembeh Strait on mainittu vedenalaisten
kuvausharrastajien paratiisiksi. Ja sitä se onkin
varsinkin jos on kiinnostunut bongaamaan juttuja, joita
ei ihan joka kalakirjasta löydy. Kaikille näkemillemme
mereneläville en ole vieläkään löytänyt nimeä. Onneksi
kaikki on taltioituna kuvanauhoille joita tuli yhteensä
yli 12 tunnin verran. Joitakin otoksia näet tällä
sivustolla.
Manado on näistä kahdesta kohteesta selvästi suositumpi
ja majoitusvalikoimaltaankin isompi. Lembehiin
matkaaminen vaatii hieman aikaa ja kärsivällisyyttä,
mutta on toki sen arvoista. Manadolta löytyy kaikkea
neljän tähden hotellin ja perusmökkimajoituksen
väliltä. Jos olet pidempään kannattaa ehkä valita
molempia - jokapäiväisen merivedessä lillumisen ohella
on mahtavaa rentoutua uima-altaalla kylmä olut
kätösessä. Mikään biletyspaikka Manado ei ole.
Iltaruuan jälkeen nukkumaan ja kuudelta ylös kuvaa
paremmin päiväohjelmaa!
Jos innostut lähtemään Manadolle, hanki kamera tai
ainakin vuokraa sellainen muutamalle päivälle mukaan.
Varoituksen sana: jos et vielä ole täysin sukeltamisen
lumoissa, kuvaaminen voi koukuttaa sinut lopullisesti!
Taina Mecklin
Sipadan on yksi parhaista paikoista jossa olemme tähän mennessä sukeltaneet. Tämän vuoden alusta saarella ei voi enää yöpyä, mutta viereisiltä saarilta ja rannikolta tehdään paikkaan retkiä.
Tyypillisintä Sipadanille ovat lukuisat kilpikonnat. Niitä tavattiin ihan joka ikisellä sukelluksella ja ne luonnollisesti myös munivat saaren rantahiekkaan. Sipadanilla on upeita korallipuistoija, lukuisia lajeja värikkäitä nudibrancheja, valtavia barracudaparveja ja kaikkea siltä väliltä. White tip reef shark oli myös tuttu näky. Harvinaisempia kavereita olivat grey reef shark ja hammerhead, jotka onnistuimme myös näkemään pienen etäisyyden päästä.
Upean mereneläimistön lisäksi sukeltaminen Sipadanilla oli lähes yhtä vaivatonta kuin live-aboardilla. Varusteet päälle rannassa, briefin jälkeen veneeseen ja 5-10 minuutin päästä olit jo meressä. Opastettujen sukellusten välissä ehti vielä heittää omat dyykit drop-offilta, heti laiturin vierestä.
Sipadanille pitää todella haluta, sillä hieman vaivaa sinne päästäkseen pitää nähdä. Ensin lento Kuala Lumpuriin, josta jatkolennolla Kota Kinabaluun. Seuraavana aamuna jälleen lentäen Tawauhun, josta matkataan ensin rannikolle autolla pari tuntia ja sitten vielä reilu tunti veneellä Sipadanille.
Sipadan Dive Centre veloitti 810 USD täyshoitopaketista, johon kuului 6 yötä ilmastoidussa rantamökissä, ruuat ja perusjuomat sekä sukeltaminen. Hinta-laatusuhde oli erinomainen!
Sipadan tuli surullisen kuuluisaksi keväällä 2000 Abu Sayafin järjestämästä ei-vapaaehtoisesta "viidakkoretkestä", jonne osallistui myös suomalaisia. Näkyikö kaappauksen vaikutuksia vielä vuosien jälkeen? Malesian rannikkovartioston partiovene näkyi seilaavan paikalla aina silloin tällöin, ja liikkumista auringonlaskun jälkeen oli rajoitettu. Nähtävästi yöllä paikalla partioitiin eikä turistien haluttu hämäävän väijyjä. Mutta turvallisen tuntuista siellä oli kaiken kaikkiaan. Menisimme varmasti uudestaan jos Sipadan avautuisi jälleen!
Taina Mecklin
Palasimme takaisin Komodolle kesällä 2002 ja jälleen Grand Komodo Toursin livikselle. 7 yötä ja 7 päivää kestänyt reissu Tarata-nimisellä laivalla maksoi 1000 USD:ia.
Osa sukelluskohteista oli tuttuja ennestään eivätkä tuottaneet pettymystä nytkään: Batu Bolong (Curret city), Toko-toko ja GPS-point ehkä mieleenjäävimpiä kohteita. Kaikkea mahdollista nähtiin paitsi ei manta raytä kuten viime kerralla.
Pääasiassa sukellukset olivat hyviä, mutta yksi sukellus meni vähän pieleen liian voimakkaan virtauksen takia. Kiivettiin siinä sitten ylös seinämää pitkin, onneksi oli hanskat. Paikan nimi oli Roller-coaster ja sitä se tosiaan oli: voimakkaita whirlpooleja joihin ei halunnut joutua! Indonesialaisilla dive mastereilla pokka pitää aina, oli tilanne mikä tahansa, eivätkä he ole koskaan aiemmin keskeyttäneet sukellusta. Anthony oli jälleen meidän oppaanamme.
Tarata on laivana mukava, hyteissä on ilmastointi ja oma vessa ja suihku. Ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli runsaasti. Osalle oli yllätys että kalaa oli niin harvoin tarjolla, keskellä merta kun oltiin. Kanaa, vihanneksia ja pakasteita kokki käytti eniten. Luonnonsuojelualueella ei tietenkään voi kalastaa muuten kuin ongella eikä sen varaan voi vieraita jättää. Vika iltana kun olimme jo Biman satamassa, yksi miehistöstä haki ison tonnikalan markkinoilta, ja siitä tulikin mahtava illallinen.
Komodoa voi suositella monesta syystä. Sinne on suhteellisen helppoa mennä lentäen Balilta Bimaan mistä hypätään suoraan veneeseen. Nähtävää on paljon ja korallit hyviä. Samalla voi käydä ihmettelemässä Komodon liskoja. Liviksiä alueella on jonkin verran, mutta ei tungokseen asti koska kohteitakin on lukuisia. Eteläosan kohteet ovat kesällä liian tuulisia, joten ne on meiltä vielä näkemättä.
Taina Mecklin
Olimme vuonna 2002 joululomalla Puerto Ricossa, Kanarialla. Saari oli juuri kärsinyt tulvista ja mutavyöryistä, joten ajankohta ei oikein suosinut sukeltamista. Aquanauts, jota suomalainen Jami pyöritti, vei meidät kuitenkin tapaninpäivänä Las Palmasiin hylyille, jossa sukeltaminen oli mahdollista. Kahden sukelluksen reissu maksoi 72 euroa.
Kalais on vuonna 1966 uponnut sementtilastissa ollut 120 metriä pitkä laiva. Boris puolestaan pienempi (40 metrinen) vuonna 1982 uponnut venäläinen troolari, joka makaa pohjassa ylösalaisin kääntyneenä. Boriksen läpi pääsi sukeltamaan.
Ensimmäisellä hylyllä näimme angel shark:in, toisella mureenan ja spider crab:jä. Vesi oli vajaa 21 asteista ja näkyvyys aika huono 10-15 metriin maksimissaan.
Puerto Rico oli aikamoinen turistikylä - ei oikein meidän makuumme. Kyllä siellä viikon loman voi viettää ja kun Puerto Riconkin edustalla voi sukeltaa, niin voisihan sinne palatakin. Enemmän pidimme kuitenkin Teneriffan Playa de las Americaksesta.
Taina Mecklin
Viikon matkaksi Dominikaaninen tasavalta on aika kaukana. Tämä on ehkä ainoa paikka jonne en ihan heti ja mielellään palaisi uudestaan. Viikossa ehtii kyllästyä Puerto Platan Playa Dorada -alueen all-inclusive-hotellien tarjontaan eikä hotellialueen ulkopuolellakaan ole kovin hyvät vibat.
Sukeltaminen on mahdollista, muttei kovin hääppöistä ainakaan Atlantin puolella. Neljä kahden sukelluksen päivää kustansi 230 USD – täällä oltiin aika tarkkoja sukelluskorttien perään. Sea Pro Diverseilla kitistiin siitä etä meiltä puuttui DM-korteista vuositarrat! Merkintöjen perusteella eniten nähtiin langustineja, rapuja ja mureenoja sekä tavallisia korallikaloja. Näkyvyys oli noin 15 metriä eli sekin rajoitti nähtävää. Jenkkityyliin sukellusaika oli tasan 45 minuuttia ja sitten safety stoppi päälle.
Taina Mecklin
Aiemmasta Komodon lyhyestä sukellussafarista innostuneena varasimme saman Grand Komodo Toursin liviksen vielä kaukaisempaan kohteeseen, Aloreille. 8 yötä ja 8 päivää kestänyt retki maksoi 900 USD:a. Laiva oli melko vaatimaton ja pieni, Alorra nimeltään, mutta ihan OK, sillä meidän lisäksemme mukana oli vain kaksi italialaista kaveria.
Ensin lennettiin Balilta Floresin saaren isoimpaan kaupunkiin Maumereen, jossa oltiin yksi yö. Maumeren kentällä oli hieman outo fiilis kun koululapset olivat vastassa ja parveilivat ympärillämme pyytäen nimikirjoitusta ruutuvihkoon. Maumeren lähialueet ja sen edustan korallit tuhoutuivat osittain maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa tsunamissa vuonna 1992.
Heti Maumeresta lähdettyämme ja siirtyessämme kohti Aloreita pysähdyimme sukeltamaan matkan varrella. Pulau Babi, jonka kylät tuhoutuivat tsunamissa, osoittautui jännittäväksi kohteeksi. Seinämää pitkin sukellellessamme näimme alhaalta ylöspäin matkaavia hammerheadejä (3), joista yksi nousi aika lähelle ennen kuin kääntyi pois.
Aloreilta parhaiten mieleen jäivät mahtavat yösukellukset. Näimme paljon mm. mustekaloja, joita harvemmin olen nähnyt yöllä. Korallit olivat myös upeita ja koskemattomia. Mahtavaa oli, ettei muista sukeltajista ollut tietoakaan, ei siis tungosta missään. Isoja barracuda-parvia, eagle ray:tä yms. jännää näimme myös. Sebastian niminen kaveri toimi meidän oppaanamme. Turisti oli vielä kummajainen: kun kävimme jossain Alorin pääkylässä tankkauksella, tuli veneen viereen joukko ihmisiä vain ja ainoastaan tuijottamaan meitä!
Jäimme paluumatkalla vielä Maumeren liepeille joksikin aikaa rantakohteeseen, ja sieltä käsin kävimme myös sukeltamassa. Sukellusshopin vene oli niin huono että se yhdellä paluureissullamme hörppäsi vettä oikein kunnolla ja meinasi upota. Päästiin kuitenkin takaisin mutta sukellukset loppuivat siihen!
Taina Mecklin
Komodo vei ehkä lopullisesti meidät sukellusharrastuksen kiehtovalle ja kalliillekin polulle. Tällä reissulla kokeilimme ensi kertaa live-aboard -sukellusmatkailua ja totesimme sen olevan ehdottoman jännittävää, vaivatonta ja hauskaa - joskin kalliimpaa kuin perinteinen päiväretkeily.
Aluksi kuitenkin matkasimme pelottavan yöreissun Bimasta Floresin Labuan Bajoon - pelottavan siksi että laivassa oli kyljissä valtavia aukkoja ja lattioilla vaelsi rottia!
Labuanbajosta Mr. Jondo vei meitä läheiselle Komodon alueelle aivan uskomattoman hienoille sukelluksille. Virtaukset olivat välillä niin kovia että kiipesimme pitkin pöytäkorelleja ylöspäin - ja taisi Timo joutua whirlpoolin kieputukseenkin. Mutta virtaukset takasivat hienoja näkyjä. Kohtasimme ensimmäistä kertaa valtavan Manta Rayn, joka sulavasti ja vaivatta viipyi korallin tuntumassa saalistaen kitaansa virtaavia partikkeleja. Itse rimpuilimme tässä Current City nimisessä paikassa virtausta vastaan pysyäksemme sen tuntumassa. Parilla muullakin sukelluksella näimme mantoja, eagle raytä, parvia bump head parrot fishejä jne.
Tästä innostuneina varasimme paikan päältä muutaman päivän liviksellä. Sillä pääsimme vähän kauemmillekin kohteille, GPS pointilla parveili reef sharkeja ja lahdissa, joissa yövyimme teimme ikimuistoisia yösukelluksia. Arvaamattomien virtausten vuoksi Komodoa ei voi suositella vasta-alkajille.
Liviksiä Komodolla on runsaasti ja joka kukkarolle. Grand Komodo on ollut meille sopiva, melko vaatimaton, mutta asiallinen livisoperaattori. Laivat ovat riittävän pieniä (ei liikaa jengiä), ja sukellusoppaat ovat paikallisia ja riittävän hyviä, vaikka ehkä hieman uhkarohkeita!
Komodolla täytyy tietenkin käydä ihmettelemässä Komodo dragoneja, noita isoja liskoja jotka saattavat pospia suihinsa myös ihmisiä! Tosin ne joita me olemme nähneet ovat olleet mukavan laiskanpulleita ja paikallaan pysyviä.
Taina Mecklin
Tämä loma oli viikon pakettimatka, jonka lisäksi ostimme etukäteen viiden päivän sukelluspaketin Emperor Diversilta (240 USD). Sukellus on Sharmissa iso business. Aamulla satamasta lähti samaan aikaan kymmeniä eri veneitä eri sukelluskohteisiin. Ihan idylliseksi paikkaa ei siis voi kutsua – ehkä liveabordilla voisi päästä parempiin ja vähemmän vilkkaisiin kohteisiin.
Maaliskuussa veden lämpötila vaati vielä 7 mm pukua (22 astetta). Maksimisyvyydet sukelluksilla olivat noin 30 metriä ja näkyvyydet kohtuullisia 15-20 metriin. Merkinnöistä löytyy tavallisten lajikkeiden lisäksi paljon isoja fisuja mm. barracudia, tonnikaloja, jacks jne. Jos lähtisimme Egyptiin uudestaan ottaisimme varmasti liviksen, koska muuten paikasta jää vähän ”teollinen” maku.
Viikon talvilomakohteena Sharm el Sheik on ihan kiva. Majoitusta ja ravintolaa löytyy joka lähtöön. On paikallista, libanonilaista, intialaista ja italialaista ravintolaa. Kovasti nähtävää paikassa ei ole, pyramidit ja muut kun sijaitsevat ihan muualla. Mutta rentoutumiseen ja auringonottoon sukelluksen ohella paikka sopii hyvin. Erikoista oli se että Rosetta hotellin tallelokerostamme katosi 200 USD:ia, ehkä on hyvä pitää rahat jossain muualla jemmassa!
Taina Mecklin
Pulau Perhentian muodostuu kahdesta saaresta, Besar ja Kecil (iso ja pieni), ja sijaitsee Malesian niemimaan koillisrannikolla. Paikasta on tullut erityisen suosittu reppumatkailijoiden sukeltamaan kouluttautumispaikka. Olimme pienemmällä saarella Coral Bay:ssä, jossa ainakin tuolloin toimi norjalais-saksalaisen pariskunnan vetämä Perhentian Dive Centre. Suoritimme siellä Dive Master tutkinnon. Kurssilla oli oppilaita ainakin Norjasta ja Irlannista, kouluttajat olivat Etelä-Afrikasta ja Ranskasta.
Sukeltamisen kannalta Pulau Perhentian sopii vasta-alkajille hyvin, kohteet ovat aika helppoja. Paras paikka lienee Tokong Laut (Temple of the sea), merenalainen vuori, jota pääsee kiertelemään ympäri. Erityisesti aamunkoitteessa paikalla on vilskettä, suuria kalaparvia, mureenoita, rauskuja jne. Muut kohteet ovat aika matalia, osa hiekkapohjaisia, drop-offeja ei Perhentianeilla ole.
Lomakohteena Pulau Perhentian on leppoisa ja kiireetön. Jos ei sukella niin kovin paljoa tekemistä ja näkemistä ei saarilla tosin ole. Majoitus oli ainakin tuolloin aika vaatimattomalla tasolla, perinteisiä laudasta ja bambusta kyhättyjä rantamökkejä. Sopii hyvin reppureissaajille, tiuhempaan rakennetulla Long Beachillä oli jonkilaista yöelämääkin.
Jos kaipaa vähän parempitasoista majoitusta voikin suunnata vähän matkan päässä olevaan Pulau Redangiin. Saari on nähtävästi ollut jo pidempään aasialaisten turistien lomakohde, löytyy hotellia uima-altailla, ilmastoinneilla jne. Itse pidimme Redangin sukellusmaastoja mielenkiintoisempina kuin Perhentianin, mutta näkyvyys oli juuri tuolloin poikkeuksellisen huono (10-15 metriä). Lajien kirjo oli laaja, merkinnöistä löytyy tavallisimpien ohella mm. nurse shark, lizard fish, mirror fish, razor fish, turtles, spanish dancer. Sukeltajia Redangilla on paljon eli pientä tungostakin parhailla paikoilla voi syntyä. Voisin palata joskus Redangille, mutta selvittäisin etukäteen milloin on paras näkyvyys.
Taina Mecklin
Kävin Eilatissa Osku Puukilan CMAS sukelluskurssin. Tahti oli kova ja sain lopulta yksityisopetusta koska toinen kurssilainen jätti homman kesken. Itsellänikin oli aluksi vaikeuksia tottua vedenalla tehtäviin temppuihin, mutta onneksi jaksoin sinnitellä kurssin läpi.
Sukeltamispaikkana Eilat ei ole kovin hääppöinen. Opetteluun se soveltuu mataluuden ja virrattomuuden vuoksi hyvin, ja aluksihan kaikki mitä vedenalla kohtaa vaikuttaa hienolta. Sukelluskohteet olivat simppeleitä, esim. yksi pöytäkoralli saattoi muodostaa kohteen! Ehkä hienoin juttu oli vartavasten lahteen upotettu sotilasalus, joka oli vielä melko "tuore" ja korallit ja kalat olivat vasta löytämässä hylkyä.
Muutoin Eilat oli OK lomapaikka. Hieman israelilaisten "aseet olalla" -systeemi hirvitti. Ruoka oli hyvää ja kun aurinko paisti oli ihan lämmintäkin. Vesi oli varmasti vilpoisimmillaan tammi-helmikuussa.
Taina Mecklin
Tiomanilla poikkesimme osana kesän 1997 kiertomatkaa, johon kuului myös sittemmin tsunamissa tuhotunut Thaimaan Ko Phi Phi.
Timo oli käynyt Tiomanilla vuosia aiemmin ja paikka oli aika lailla muuttunut huonompaan suuntaan. Majoitus oli hyvin alkeellista, rannat täyteen rakennettuja ja fiilis jotenkin apaattinen. Sukeltaminen ei ollut suurta herkkua sekään. Näkyvyys oli huono, 15 metriä maksimissaan eikä nähtävää ollut kovinkaan paljon. Eli Malesiasta löytyy parempiakin kohteita!
Taina Mecklin
Ko Phi Phi oli yksi pysähdyspaikka kesälomallamme vuonna 1997. Saari oli jo tuolloin aika täyteen rakennettu alavilta osiltaan. Mökkejä, ravintoloita, kauppoja ja sukellusliikkeitä oli selvästi suunnattu eurooppalaisille reppumatkailijoille. Takapihoille kertyvä roskien määrä yllätti, sittemmin tilanne paheni edelleen. Viime tapaninpäivänä tsunami pyyhkäisi Phi Phin yli tuhoten rakennuksia ja elämää.
Sukelluksen kannalta heinäkuu ei ollut paras mahdollinen. Sadekausi oli alkamaisillaan ja näkyvyys oli 10-15 metriä. Suoritimme Advance OW:n suunnistuksineen ja yösukelluksineen - koulutusmielessä paikka oli loistava. Sea Frogissa omistaja Shai ja sveitsiläinen Corina pitivät meistä huolta. Leopard shark oli uusi tuttavuus. Tavallisten riuttakalojen lisäksi näimme barracudia ja merikäärmeitä, jonkun kilpikonnankin.
Phi Phi oli rento ja huoleton lomasaari: reggae-musiikkibaarissa ja Tin Tin baarissa tuli notkuttua illan pimettyä. Saa nähdä minkälaiseksi uusi Phi Phi muodostuu. Jo nyt kymmenkunta hotellia on avannut ovensa.
Taina Mecklin